Vetoketju siististi!

Olen tykästynyt ompelemaan vetoketjun uudella tavalla.

= itselleni uudella tavalla.
Toimintatapa löytyy myös kirjasta:  Ihanat itsetehdyt laukut, Clare Youngs.
Tein itselleni pussukan neulomuksiani varten. Keskeneräiset työt omaan pussukkaansa, niin on
helppo ottaa nopeasti mukaan.

Yläkuva: Leikkasin kaksi haluamanlaistani palasta, toinen etukappaleeksi ja toinen samanlainen takakappaleeksi.Ompelin ne oikeat puolet vastakkain n. 1,5 cm päästä.Silitä saumat auki.

 Yläkuva: Laita vetoketju oikea puoli äsken tehtyä saumaa vasten (nurjalla puolella).
Neulaa vetoketju kiinni nuppileuloilla tulevaa ompelua varten.

 Yläkuva: Ompelin (harsin koneella) pitkällä tikillä vetoketjun kiinni nurjalle puolelle.
Nuppineulat pois. Ja nämä harsinlangat poistetaan, kun olet kiinnittänyt vetoketjun oikealta puolelta.

Yläkuva: Käännä kangas oikeinpäin ja ompele nyt normaalilla suoralla tikillä vetoketju kiinni
oikealta puolelta noin 5 mm päästä tuosta keskitaitteesta.

Yläkuva: Ratko keskisauma auki: Voilá! Sinulla on hieno vetoketju.
Pura myös kaikki mahdolliset harsinlangat.

No, onpa se vetoketju hieno, kyllä sitä passaa ihastella :O)

Yläkuva: Muutoin sitten pussukka valmistuu kuten muutenkin pussukkani. Tässä tapauksessa, kun kaksi erillistä palaa, niin pohja- ja sivusaumat kiinni. Ennen viimeistä saumaa aukaise vetoketju, niin saat käännettyä
pussukan oikein päin. Pohjasta leikkasin jonkin kokoiset kolmiot pois, niin pussukkaan tuntuu mahtuvan
paremmin tavaraa. Vuori tulee tähän myös, mutta se on helppo ujuttaa nyt, kun päällinen on valmis ja käännät tämän oikein päin.

 Yläkuva: Vuoripalat leikkasin samanlaiset palaset kuin päällipalastakin. Sivusaumat ompele yhteen ja pohjasauma umpeen. Pohjasauman ompelulta säästyy, jos leikkaa vuorikankaan taitteelta.
Tee vuorikankaaseen myös ne kolmionmalliset poistot pohjasta.
Asettele vuorikangas nurja puoli nurjaa vasten pussukan sisään. Käännä reunakangasta sisäänpäin tarvittava määrä, että istuu nätisti tuo vuoripalanen. Kiinnitä nuppineuloilla ja ompele kiinni koneella sisäpuolelta.

Yläkuva: Taskun kiinnitin vuorikankaaseen ennen pussukan sisälle ompelemista, tietenkin :)
Samoin tuo näppärä kantohihna?
Sellainen kannattaa kiinnittää jo tietysti silloin kun ompeee päällikankaita yhteen. Minä sen unohdin ja jouduin
sitten purkamaan sivusaumoista :(

Valmista on! Tänne mahtuu neuletyö poikineen!
Onhan se vähän omituisen mallinen, mutta minun tarpeisiini oikeinkin käytännöllinen.
Vara lankakerät mahtuu mukavasti ja itse varsinainen työ pyöröpuikkoineen.

Clematis - Alppikärhö

Toissa vuonna istutin alppikärhön, ostinkohan Hong Kongista semmoisia viimeisiä kappaleita syksyllä.

Edullisesti.

Lajikkeen nimikin on jossain, mutta en sitä tähän hätään löydä.

Viime vuonna se ei kukkinut, yritti kyllä.

Nytkin se on vähän huonossa paikassa yhden pensaan juurella. Pensas meinaa vallata koko kasvupaikan ja alppis joutuu raivaamaan itselleen tietä.

Tämän kesän saldo: yksi kukka.

Yhtä iso tai isompikin kuin minun kämmen.

Purkutyömaa

Kun aloitin virkkaamisen talvella 2009,

niin aloitin näistä palasista.

Sitten eksyin Attic24- sivuille ja ihastuin Hexagon- peittoon,

joten tämä sai jäädä.

Tein sitten suoraan Heksis-peiton :O)

Löysin nämä palaset nyt lankasaavin alimmaisiksi unohdettuina.

Seiska veikan raitaa. Niistä oli helppo tehdä ruutuja / neliöitä, kun ei tarvinnut

välittää langan vaihdoista.

Puran nämä nyt sukkalangaksi. Lähetin tässä välissä myös itseltäni jäämiä keriä

Virkkuumania- blogin pitäjälle. Näitä en muistanutkaan olevan olemassa, olisi menyt siinä samalla vaikka.

Mutta. Mietin ensin, että tekisinkö jonkun tyynynpäällisen näistä, mutta
ei ole nyt näistä langoista se

minun juttuni. Puran nämä ihan mielelläni jalkoja lämmittämään.
Tai Heidi, jos tarvitset tätä lankaa lisää, niin vielä löytyy :O)

Onko sinulla kukkapenkissäsi
maksaruohoa?

Sitä on helppo lisätä ja saada taas uusia kukkia!

Viime syksynä sain anopilta ison kimpun näitä maksaruohoja
silloin kun ne olivat kauniissa kukassa.
Pidin ne koko vuoden vedessä (joskus tosin huomasin, ettei siellä ollut yhtään vettä), ja
sitten sinne ilmestyy juuria! Anoppini on onnistuneesti lisännyt näin uusia taimia maksaruohosta.
 Laitoin nämä nyt muistaessani toukokuussa multaan jogurttipurkkiin ja nyt
olisi tarkoitus istuttaa ne ihan maahan.

Silläkin uhalla...

Silläkin uhalla, että on kuumaa ja hiostavaa ja nihkeää ja kaikkea tuota kaksinkertaisesti, minä päätin

leipoa!

En ole eläissäni tehnyt pitkopullaa, mutta nyt päätin

opetella.

No, ei niistä ihan ammattilaisen jälkeä tullut, mutta väliäkö sillä :O)

Kokeilin kahdella eri tyylillä letitystä. Pitää vielä harjoitella.

Lähden kahvin keittoon.

Leivoin myös kinkku-juustosarvia.


Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille!